Kilpailla vai eikö kilpailla?

Aihe on vanha, mutta edelleen ajankohtainen. Viime viikon aikana pidimme sekä Footlightin että Porvoon Tanssiopiston kevätnäytökset. Koulut sitoutuvat minun kauttani vahvasti toisiinsa. Ne ovat kaksi täysin erilaista ja eri tavoilla toimivaa oppilaitosta. Perusajatus yhdistää ne kuitenkin helposti, tasokas tanssinopetus.

Footlight on kolmekymentä vuotias jo melkeinpä megalomaanisen kokoinen oppilaitos. Olen sen itse perustanut ja tyttäreni aikoo työtäni jatkaa. Porvoon tanssiopisto on yli 50v. koulu, jonka äitini Ritva perusti ja sitten me sisarukset (minä, Nina ja Jaana) yhdessä äidin kanssa laajensimme tanssiopistoksi. Tuostakin on kulunut jo 30 v.

Mikä siis on kummankin koulun vahvuus? Kumpi on parempi? Mikä määrittää voittajan? Himputti, pitääkö aina sellainen määrittää? Ei, ei ei ja ei.

Kun katselin näytöksiämme Helsingissä, olin varsin vakuuttunut siitä, että Footlightin oppilaat ovat uskomattoman lahjakkaita, parhaita, kaunempia, notkeimpia…

Kun katselin esityksiäämme Porvoossa, olin jälleen varsin vakuuttunut siitä, että Porvoon tanssiopiston oppilaat ovat ihan varmasti parhaita, kaunempia, notkeimpia…

Siis olen erittäin ylpeä työstä jota teemme eri tavoilla eri kouluissa eri kaupungeissa. Tyyli voi olla eri, mutta suunta on sama. Päämääränä iloiset, innostuneet tanssinharrastajat, jotka kehittävät taitojaan vuosivuodelta osaavien, oppilaistaan kiinnostuneiden opettajien johdolla.

Samaan tähtää nyt uudelleen startattu Tanssiteatteri Pikkarainen. Äiti ( Ritva Schorin) perusti Pikkaraisen jokus tuossa 80-luvun alussa. Äidillä oli unelmana rakentaa pysyvä toimintamalli lasten ja nuorten tanssiteatterille. Pikkarainen teki upeita teoksia. Ei kilpaillut, ei voittanut ja kukaan ei takuulla hävinnyt. Kaikki tekivät taidetta. Pikkaraisesta kasvoi myös joukko ammattilaisia, joista osa toimii edelleen tanssinkentällä.

Nyt on meidän Pikkaraisemme vuoro. Satu Pinokkiosta saa uuden muodon. Teoksessa kohtaavat eri tanssilajit ja lajien tanssijat, sulassa sovussa. Rauhassa tehdä taidetta omista lähtökohdista, ilman pelkoa häviöstä, ilman epäonnistumisen kauhua. Sirkkoja, kaloja, aaseja, Gepetto, Pinokkio ja mitä sitä nyt onkaan….

Nyt meihin tulee taide.

Eikä kenellekään tule pahamieli häviöstä tai epäreilusta tuomiosta.

Tää on meidän juttu!

Yksi kommentti artikkeliin ”Kilpailla vai eikö kilpailla?

  1. Hei Taina Schorin-Keltto,

    Ihana kuulla Pikkaraisesta. Olin Itse mukana 80 luvun alussa. Ritva tarvitsi poikia kansanatanssi-ryhmään ja sitä kautta pääsin myös Pikkaraiseen.

    Hienoa että olette jatkaneet opetustoimintaa. Tanssi tuo iloa.

    Kauniita syksysäitä.

    t. Kim Mattsson

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.